Ensimmäiset kaksi viikkoa uudessa host perheessä

Ensimmäiset kaksi viikkoa uudessa perheessä

Päätin olla kirjoittamatta viime viikosta kokonaista omaa blogia sillä siitä olisi tullut hyvin lyhyt blogi. Päätin siis tehdä näistä kahdesta ensimmäisestä viikosta yhdistetyn blogi tekstin. Tässä siis katsausta siihen mitä tänne kuuluu. 

Ensimmäisenä viikkona jona asuin täällä kävin normaalisti koulua ja seurailimme joka päivä kuinka korona virus alkoi levitä koko ajan enemmän ja enemmän maailmalla. Alku viikosta en siis oikeastaan tehnyt muuta kuin kävin koulussa ja tulin bussilla uusien host vanhempieni työpaikalle ja host äitini lopetettua työt menimme kotiin. Uusi kotini on vähän korkeammalla ja täältä näkyy usein kauniita auringon laskuja.

Torstaina eli 19.3 kävimme Majun ja host äitini Helenin kanssa savityöpajalla, jossa kaikki pääsimme tekemään itsellemme omat kulhot, jotka sitten myöhemmin on tarkoitus lähettää meille. Ilta oli siis oikein mukava!

Saman viikon lauantaina menimme koko host perheeni kanssa Yeppooniin, jossa host äitini meni tyttärensä kanssa sukulaisensa vauvakutsuille. Samaan aikaan minä ja Majun pääsimme näkemään vaihto-oppilas ystäväämme Monaa Sveitsistä!

Sunnuntaina en oikeastaan tehnyt mitään ihmeempää, kävin kävelyllä ja olin vain kotona. Illalla pääministeri julisti televisiossa, että vanhemmat saisivat ottaa lapsensa koulusta etäopetukseen niin halutessaan. Meidän alakerrassa asuu siis host isäni 90-vuotias isä, jonka takia host äitimme päätti, että olisi parempi, jos jäisimme kotiin. Rotari täällä oli samaa mieltä. Sovittiin siis, että tulevasta maanantaista tulisi siis ehkä jopa viimeinen koulupäivä koko vaihdon aikana. 

Nyt siis viime maanantaina eli 23.3 menin kouluun ja hyvästelin ystäväni varmuuden vuoksi, jos en sinne enää sattuisi palaamaan. Koulusta minua tulivat hakemaan Helen ja Maju. Helenillä oli uutisia; Rotari oli päättänyt, että meidän vaihto-oppilaiden olisi aika lähteä kotiin. Silloin ymmärsin sen surullisen totuuden, että vaihto vuoteni oli nyt päättynyt. Aloitimme siis lentojen metsästämisen ja minä tavaroideni läpi käynnin pakkaamista varten.

Tiistaina metsästys jatkoi, mutta nyt oli tilanne, että olisin mahdollisesti lentämässä jo samana viikonloppuna kotiin Suomeen. Päätimme, että päätös lentojen mahdollisesta ostosta tehtäisiin seuraavana päivänä. Samana aamuna olin myös saanut viestin samalta henkilöltä, joka oli kehottanut lähtemään kotiin, nyt alle 24 tuntia myöhemmin sanomassa, että olisi parempi jäädä tänne. Päivän vietin Majun kanssa kotona ja illalla menin illalliselle ensimmäisen host perheeni kanssa ehkä viimeistä kertaa. Illalla kuitenkin kotiin tultuani istahdin sohvalle ja uutisissa pääministeri julisti nyt, että seuraavan päivän keskiyöstä lähtien kukaan australialainen ei saisi enää lentää mihinkään, mikä tarkoittaisi lentojen vähenemistä, joka sitten tarkoittaa minun jumiutumista tänne.

Keskiviikkona päivällä kävimme muutaman tunnin ajan Rockhamptonissa sillä alkoi tuntua, että tämä saattaisi olla viimeinen tilaisuus. Soitin myös Australiassa olevaan Suomen suurlähetystöön ja muutaman kerran jälkeen minulle vastattiin. Sieltä sanottiin, että tällä kertaa näyttää siltä että yksinkertaisesti ei ole lentoja ja ne joita vielä on ovat hinnoissaan taivaissa. Minulta myös löytyy hyvä paikka, missä asua ja minusta pidetään huolta eli pakottavaa tarvetta ei ole lähteä kotiin. Myös matkustaminen tällä hetkellä on hyvin riskialtista, joten suositus oli vain pysyä siellä missä on. Kuitenkin, jos mahdollisuus tulisi päästä kotiin sieltä ilmoitettaisiin. Samoin tehtiin matkustusilmoitus ulkoministeriöön. Iltaa menin viettämään toisen host perheeni host siskon ja tämän puolison luoksi, taas sillä ajatuksella, että toista kertaa ei ehkä tulisi. 

Torstaina nousin 4.30 aamulla Majun ja host isäni Carlin kanssa ja lähdimme kiipeämään paikallista vuorta, Mt Larcomia. Kiipeäminen ylös, huipulla oleskelu ja taas alas kapuaminen kestivät kaikkiaan noin viisi tuntia. Nautin kyllä ulkoilusta hyvin paljon! Illalla menimme Majun kanssa syömään rotari klubilaiseni Bevin luokse, counselorini Glorian sekä toisen host äitini kanssa. 

Perjantaina vietimme vain kotona tekemättä mitään ihmeempää, samoin sujui lauantai. Sunnuntai meni myös täällä sisätiloissa niin kuin tarkoitus nyt karanteenissa on. Meillä oli kuitenkin Zoom tapaaminen, jonka järjesti vastuu henkilömme, johon ottivat osaa siis kaikki piirimme vaihto-oppilaat. Kaksi oppilasta piiristä ovat saaneet lennot kotiin, Saksaan palaava on lähdössä huomenna ja toisen olisi tarkoitus mennä kotiin Sveitsiin seuraavana torstaina. 

Tässä siis viimeisimpiä tapahtumia täältä! Päivä kerrallaan eteenpäin ja vain parasta voi kaiken suhteen toivoa. Kaikille hyvää alkavaa viikkoa sinne! :D