Viimeinen Blogi

Viimeinen Blogi

Maanantaina olin vain kotona. Katselin vielä mahdollisia lentoja kotiin, vaikkakin olin jo jäänyt siihen ajatukseen, että on varmaan olisi kotiin pääsemässä vielä pitkään aikaan. Löysimme Uskomatonta kyllä mutta näin alkaa siis viimeinen viikkoni vaihdossa Australiassa. 

Tiistaina tietenkin taas vain kotona. Maju ja minä olimme tilanneet netistä paidat ja niiden tullessa päätimme huvikseen laittautua ja ottaa kuvia. Illalla sain myös viestin ystävältä, että voisi olla hyvä idea soittaa Australialaiseen vakuutusyhtiöömme sillä hän oli sinne soittanut ja selittänyt tilanteensa, eli että ei ollut kotiin löytynyt mahdollista lentoa. Yhtiö oli sitten jo saman päivän aikana järjestänyt kotiin lennon kahden päivän päähän ilman muuta veloitusta kuin, että alkuperäisestä lipusta saadessaan rahat takaisin pitäisi ne maksaa vakuutusyhtiölle. Päätimme siis, että kokeilisimme sinne soittaa heti aamulla.

Keskiviikkona aamulla heti vakuutusyhtiön avautuessa soitimme molemmat Majun kanssa ja selitimme tilanteemme. Vastauksena tuli heti, että he voivat saada meidät lennoille kotiin. Aloitimme siis heti pakkaamaan tavaroitamme sillä olimme sanoneet, että olisimme valmiita ottamaan liput, joissa lentoon olisi 24-48 tuntia aikaa. Illemmalla meillä oli myös zoom tapaaminen vaihto-oppilaiden ja muutamien rotarien kanssa, siellä minä ja Maju kuvasimme toisiamme, kun saimme todistuksemme vaihto-oppilaana olosta host-äidiltämme. Vielä samana iltana minulle lähetettiin lentoliput, lähtisin Gladstonesta perjantaina Brisbaneen, Brisbanesta Dohaan ja sieltä Helsinkiin. 

Torstaina sitten aamulla pakkasin vielä, kymmenen maissa lähdimme Majun ja host-äitini kanssa liikkeelle. Aloitimme menemällä koululleni, ilmoitimme sinne etten olisi tulossa enään takaisin ja tyhjensin lokeroni. Sen jälkeen kävimme tekemässä saman Majun koululla. Seuraavaksi suuntasimme molempien pankkeihin, suljimme tilimme ja nostimme jäljellä olevat rahat. Sitten haimme lounasta, söimme sen autossa. Lounaan jälkeen Maju ja Helen veivät minut entisen host äitini luokse, jotta hän ja minä voisimme hyvästellä, eikä hänen sitten tarvitsisi tulla kentälle seuraavana päivänä. Tämän jälkeen Maju ja Helen hakivat minut ja suuntasimme kotiin. Kotona sain puhelun vakuutusyhtiöltä, missä ilmoitettiin että lentoni Gladstonesta Brisbaneen olikin siirtynyt tälle illalle. Aloitin siis nopean tavaroideni pakkauksen, pakattavaa oli aikalailla olihan siinä tavarani koko vuodelta. Olin onneksi kuitenkin käynyt läpi suurimman osan ja saimme lopulta kaiken mahtumaan laukkuihin. Tämän jälkeen oli aika suunnata kentälle ja jättää hyvästit kaikille. 

Kentällä soitin vielä vakuutusyhtiölle sillä minullahan ei ollut paikkaa missä viettää yö Brisbanessa. Sieltä sanottiin, että minulle kyllä varattaisiin hotellihuone. Host isäni osti minulle myös mahdollisuuden syödä hotellilla. Lensin siis Brisbaneen ja siellä yksi Qantasin työntekijä halusi kävellä kanssani hotellille ja varmisti, että pääsin hotellille ja siellä oli huone minua varten. Sitten vain söin illallista ja menin nukkumaan.

Perjantaina aamulla heräsin puoli seitsemältä rotary zoom kokoustani varten ja kerroin klubilleni, että olin nyt jo joutunut lähtemään Gladstonesta. Kokouksen jälkeen yritin levätä vielä noin tunnin. Sen jälkeen nousin, vaihdoin vaatteet ja lähdin hakemaan aamupalaa. Lounas aikoihin sain puhelun siltä samaiselta Qantasin työntekijältä huoneeseeni, joka oli viime iltana saattanut minut huoneelleni. Hän tarjoutui tulla auttamaan minua pääsemään kansainväliselle lentokentälle. Koko päivän vietin huoneessani, kunnes viiden aikoihin suuntasin alakertaan tavaroideni kanssa. Tapasin siellä saman Qantasin työntekijän, jonka kanssa sitten matkasimme kansainväliselle lentokentälle. Hän auttoi minua tekemään check-innin ennen kuin lähti. Sitten menin turvatarkastuksen läpi, jonka jälkeen vain istuin odottamassa portin lähellä odottaen koneeseen pääsyä. Kone lähti siis ilta yhdeksän jälkeen. Kentällä kaikki oli kiinni yhtä Subwayta lukuun ottamatta ja se lento Dohaan oli illan ainut koko kentältä. Lentokone oli kuitenkin täynnä. Koneeseen päästyäni oli aika sanoa hyvästit Australialle ja aloin melkein heti yrittää nukkua. 

Lauantaina aamulla saavuin Dohaan. Siellä menin myös turvatarkastuksen läpi ja sitten odotin noin neljän tunnin ajan seuraavan lentoni lähtöä. Dohasta lensin Helsinkiin ja sieltä taxilla pääsin takaisin kotiin Turkuun. Lentokone Suomeen lentäessä oli hyvin tyhjä ja sain kokonaisen penkkirivin itselleni!

Tänään sunnuntaina olen totutellut karanteeniin, jossa joudun siis olemaan kahden viikon ajan, enkä saa poistua huoneestani muuta kuin viereiseen kylpyhuoneeseen. Aloitin tavaroideni purkamisen ja ainakin niille paikan etsimisessä on hyvää ohjelmaa nyt karanteenin ajaksi. 

Näin päättyi siis upea vaihto-vuoteni täynnä upeita kokemuksia, muistoja sekä ihmisiä, joita en tule koskaan unohtamaan. Kyyneleitä on ollut monia tämän surullisen lopun yhtäkkiä iskiessä, mutta voin aina olla kiitollinen siitä kuinka paljon silti tältä vuodelta sain. Ehdin olemaan Australiassa melkein yhdeksän kuukauden ajan, mikä on enemmän kuin ehkä jotkut toiset saivat aikaa vaihto kohteissaan ja ainakin nyt on paljon asioita, jotka innostavat menemään takaisin. Australiasta tuli toinen kotini, jolla tulee aina olemaan paikka sydämessäni ja, jota tulen ikävöimään vielä monesti. Tälläisenä aikana olen kuitenkin kiitollinen siitä, että onnistuin saamaan lennot ja palamaan kotiin. 

Kiitos siitä, että olette seuranneet vaihto-vuottani tämän blogin avulla ja suuri kiitos kaikille, jotka mahdollistivat tämän unelman toteen tulemisen!